3 Pragmatiikka

Report
3. Pragmatiikka
Markus Lammenranta
Helsingin yliopisto
Pragmatiikka
• Pragmatiikka tutkii kielellisten ilmausten käyttöä
sosiaalisessa kontekstissa.
– Konteksti, jossa ilmaus (sen tapaus) esitetään tai
tuotetaan.
• Semanttinen pragmatiikka tutkii tilanteita, joissa
merkitys riippuu kontekstista.
– Konteksti määrää ainakin osan ilmauksen
merkityksestä.
• Pragmaattinen pragmatiikka tutkii tapauksia,
joissa jokin muu kuin merkitys vaihtelee
kontekstista toiseen.
Kielen kontekstisidonnaisuus
• Tyyppi/tapaus (esiintymä)
• Joskus kontekstia tarvitaan jo sen määrittämiseen,
mikä syntaktinen tai semanttinen tyyppi on kyseessä.
– ”tuima” (väkevä eteläisissä murteissa, suolaton pohjoisissa
murteissa)
– monimielisyys
• Lause on kontekstisidonnainen, joj se ilmaisee eri
proposition eri konteksteissa (tai sillä on eri
totuusehdot eri konteksteissa).
– sen eri tapaukset (lausumat) ilmaisevat eri propositioita
(tai niillä on eri totuusehdot).
Indeksikaalisuus
• ”Olen sairas enkä pidä tänään
luentoa.”
• Markus: ”Olen nainen.”
• Päivi: ”Olen nainen.”
• Indeksikaalisten ilmausten referentti vaihtelee
kontekstista toiseen.
– Kaplanin lista: pronominit ”minä”, ”sinä”, ”hän”, ”se”,
”tämä” ja ”tuo”, adverbit ”täällä”, ”nyt”, ”tänään”,
”huomenna” ja ”eilen”, adjektiivit ”aktuaalinen” ja
”nykyinen” (ym.).
Merkitys ja sisältö
• Merkitys + konteksti = sisältö (propositio).
• Frege: Indeksikaalinen lause ilmaisee
epätäydellisen proposition, jonka konteksti
täydentää.
– ”Olen sairas tänään” = ”Markus Lammenranta on
sairas 7. lokakuuta 2013.”
• Voin kuitenkin uskoa edellisen uskomatta jälkimmäistä,
mikä ei Fregen mukaan ole mahdollista, jos lauseilla on
sama mieli.
Singulaarinen propositio
• Tämän päivän lausumani ”Tänään sataa” ja
huominen lausumani ”Eilen satoi” ilmaisevat
saman proposition.
– Konteksti tuo propositioon referentin.
– Propositio <sataa, 7. lokakuuta 2013>.
• Indeksikaaliset ilmaukset viittaavat suoraan
kohteisiinsa (⇒ singulaarinen propositio).
– Markus: ”Olen nainen” ilm. <Markus, naisuus>.
– Päivi: ”Olen nainen” ilm. <Päivi, naisuus>
David Kaplan (1989)
• Merkitys (character): kontekstit ⇒ sisällöt.
(Merkitys + konteksti = sisältö.)
– Merkitys antaa ilmaukselle sisällön kussakin
kontekstissa.
• Ilmauksen ”minä” sisältö kontekstissa k on puhuja (tai
kirjoittaja) k:ssa.
• Ilmauksen ”Nainen” sisältö kontekstissa k on
ominaisuus naiseus k:ssa.
• Lauseen ”Minä olen nainen” sisältö kontekstissa k on
propositio <puhuja k:ssa, naiseus>.
Mahdollisten maailmojen versio
• Sisältö: mahdolliset maailmat ⇒ ekstensiot
(sisältö + mahdollinen maailma = ekstensio)
• ”Sataa.” ilm. <sataa>
• ”Sataa nyt täällä.” ilm. <sataa, 7.10.2013 klo
15:05, Helsingin Kaisaniemessä>.
• Sisältö: olosuhteet (maailma, aika, paikka) ⇒
ekstensiot
• Proposition <sataa> totuus vaihtelee
suhteessa maailmaan, aikaan ja paikkaan.
Kontekstualismi ja relativismi
• Kontekstualismi
– Markus: ”Mämmi on hyvää.” = ”Minä pidän
mämmistä.” ilm. <Markus, mämmi, pitäminen>
– Päivi: ”Mämmi ei ole hyvää.” = ”Minä en pidä
mämmistä.” ilm. <ei<Päivi, mämmi, pitäminen>>
• Relativismi (John MacFarlane, Max Kölbel)
– Markus: ”Sinä olet väärässä; mämmi on hyvää.”
– Päivi: ”Sinä olet väärässä; mämmi ei ole hyvää”
• Kun Markus arvioi proposition <Mämmi on hyvää> totuutta,
hän arvioi sitä suhteessa omiin makukriteereihinsä. Samoin
tekee Pirjo.
Tietolauseet
• G. E. Moore: ”Tiedän, että minulla on kädet.”
• Skeptikko: ”Et tiedä, että sinulla on kädet.”
• Kontekstualismi: ei aitoa erimielisyyttä.
– Moore sanoo, että hän tietää löysin kriteerein, että hänellä on
kädet.
– Skeptikko sanoo, että Moore ei tiedä tiukoin kriteerein, että
hänellä on kädet.
• Relativismi: aito erimielisyys.
– Moore myöntää ja skeptikko kieltää saman proposition,
nimittäin sen, että Moore tietää, että hänellä on kädet.
– Molemmat ovat kuitenkin oikeassa, koska he arvioivat
proposition totuutta suhteessa eri olosuhteisiin (eri
kriteereihin).
Puheaktiteoria
• John L. Austin (1911 – 1960)
• John Searle (1932 – )
• Puhuminen on tekemistä.
– Kielenkäyttö ja kommunikaatio muodostuvat teoista –
kielellisistä teoista eli puheakteista.
– Puheaktiteoria tutkii näiden luonnetta ja suhdetta
muihin kielen ilmiöihin.
• ”Täällä on kuuma.”
– väite tai raportti lämpötilasta
– kehotus tai pyyntö avata ikkuna
– moite jollekin, joka pitää ikkunaa kiinni
Performatiiviset lausumat
• J. L. Austin ”Performative Utterances” (1961)
–
–
–
–
”Tahdon.” (alttarilla)
”Pyydän anteeksi.”
”Kastan tämän laivan Queen Elizabethiksi.”
”Lyön viisi euroa vetoa, että huomenna sataa.”
• Kun henkilö esittää tällaisen lauseen, hän ei sano tai väitä jotakin
vaan tekee jotakin: solmii avioliiton (?), pyytää anteeksi, antaa
laivalle nimen, lyö vetoa.
– ”Sulje ovi!” – ”Käsken sinua sulkemaan oven.”
– ”Koira on vihainen.” – ”Teitä varoitetaan vihaisesta koirasta.”
• Kriteeri: Performatiiveihin voidaan lisätä sana ”täten” (”hereby”)
korostamaan, että teon muodostaa kyseinen lausahdus itse.
– ”Käsken sinua täten sulkemaan oven.”
– ”Teitä varoitetaan täten vihaisesta koirasta.”
3 sisäkkäistä tekoa
• J. L. Austin, How to Do Things with Words (1961)
1. Lokutionaarinen teko (jonkin sanominen) .
i. Foneettinen teko (äänien tuottaminen)
ii. Faattinen teko (sanojen tuottaminen)
iii. Reettinen teko (sanojen käyttäminen jossakin
merkityksessä)
2. Illokutionaarinen teko (jonkin tekeminen sanomalla)
– Väite, käsky, pyyntö, varoittaminen, kastaminen jne.
3. Perlokutionaarinen teko (jonkin vaikutuksen
aikaansaaminen yleisössä)
– Vakuuttaminen, loukkaaminen, huvittaminen,
rohkaiseminen jne.
Illokutionaarinen teko
•
•
•
•
John Searle: ”What Is a Speech Act?” (1965)
Regulatiiviset säännöt ohjaavat jo olemassaolevaa toimintaa.
Konstitutiiviset säännöt määrittelevät tai luovat uuden toimintatavan.
Illokutionaarisen teon kaksi puolta.
1)
2)
3)
4)
•
Yhteinen osa: propositio
–
–
•
Poistuuko John huoneesta?
John poistuu huoneesta.
John, poistu huoneesta!
Voisiko, John, poistua huoneesta.
Esittäessään lauseen puhuja viittaa Johniin ja predikoi hänelle huoneesta
poistumisen teon.
Searle jatkaa ja korjaa Gricen ohjelmaa: puhujan merkitys riippuu osittain
konventioista
Eriävä osa: illokutionaarinen voima
–
–
Kysymys, väite, käsky ja pyyntö
Mikä teko on kyseessä?
Illokutionaaristen tekojen lajit
Illokutionaariset teot jakaantuvat 5 lajiin.
i.
ii.
iii.
iv.
v.
Assertiivinen: väittäminen, vihjaaminen, todistaminen, ylpeileminen jne.
Kommissiivinen: lupaaminen, vannominen, takaaminen, uhkaaminen jne.
Ohjaava: pyytäminen, rukoileminen, käskeminen jne.
Deklaratiivinen: kastaminen, erottamen (eroaminen), sodan (syylliseksi) julistaminen
jne.
Expressiivinen: anteeksi pyytäminen, onnitteleminen jne.
Nämä eroavat toisistaan mm. seuraavissa suhteissa:
1. Teon tarkoitus (vastaavat 5:tä tekojen lajia)
i.
ii.
iii.
iv.
v.
2.
Sanoa, miten asiat ovat.
Sitouttaa puhuja tekemään jotakin.
Saada muut tekemään jotakin.
Muuttaa maailmaa sanomalla jotakin.
Ilmaista asenne johonkin asiantilaan.
Sopimisen suunta (a direction of fit)
a.
b.
c.
d.
Sanoista maailmaan (i)
Maailmasta sanoihin (ii, iii)
Molemmat (iv)
Ei kumpikaan (v)
Logiikka ja keskustelu
• Paul Grice, ”Logic and Conversation” (1975)
– Pyrkii selittämään eroa sen välillä, mitä lausuma sanoo
ja mitä se implikoi tai antaa ymmärtää.
1. Liisa nai Matin ja tuli raskaaksi.
2. Liisa tuli raskaaksi ja nai Matin.
• Logiikka: A ˄ B ≡ B ˄ A
• Formalistit: Sen pahempi luonnolliselle kielelle.
• Informalistit: Sen pahempi logiikalle.
• Grice: Kiista on näennäinen; 1 ja 2 sanovat saman
asian mutta implikoivat eri asioita.
Keskusteluimplikaatio
• Conversational Implicature (keskusteluimplikaatio,
pragmaattinen implikaatio)
– Se, mitä sanotaan, riippuu läheisesti lauseen (sanojen)
konventionaalisesta merkityksestä.
– Se, mitä implikoidaan, riippuu lisäksi rationaalisen
toiminnan säännöistä.
• ”X:llä on hyvät sosiaaliset taidot ja hän on ollut kaikilla
luennoilla.”
• Tunnusmerkki: Pragmaattinen implikaatio voidaan
peruuttaa.
– ”En kuitenkaan tarkoita, että hän olisi huono tutkija.”
Kommunikaatio rationaalisena
toimintana
• Keskustelu (kommunikaatio) on yhteistyöhön
perustuvaa rationaalista toimintaa, jolla on
yhteisesti hyväksytty päämäärä tai suunta.
• Keskustelua ohjaa seuraava yhteistyöperiaate:
Tee panoksestasi keskusteluun sellainen, mitä
keskustelun sen hetkinen vaihe ja yhteisesti
hyväksytty tarkoitus tai suunta vaativat.
Keskustelun maksiimit
• Määrän maksiimi: Ole niin informatiivinen kuin
tarvitaan, älä kuitenkaan liian informatiivinen!
• Laadun maksiimi: Yritä puhua totta:
– Älä sano sellaista, mitä pidät epätotena.
– Älä sanoi sellaista, mille sinulta puuttuu riittävä evidenssi.
• Suhteen maksiimi: Ole relevantti!
• Tavan maksiimi: Ole selväsanainen!
–
–
–
–
Vältä hämäryyttä!
Vältä monimielisyyttä!
Puhu lyhyesti!
Noudata oikeaa järjestystä!
Gricen opetus
• Kielenkäyttöön vaikuttaa kaksi tekijää,
merkitys ja keskustelua ohjaavat normit.
• Tämä tosiasia kaataa monet arkikielen
filosofian teesit.
– Moore: ”Tiedän, että tämä on käteni.” ”Tiedän,
että tuossa on puu.”
– Wittgenstein: Näin on mielekästä sanoa, vain jos
kysymykseen liittyy jonkinlainen epäilys, johon
Moore yrittää vastata.
Invariantismi*
1. ”Tiedän, että tuo eläin on seepra. Se on ihan
seepran näköinen ja aitauksessa lukee
’Seepra’”.
2. ”Mistä tiedät, ettei eläintarha ole rahaa
säästääkseen pannut seepra-aitaukseen
seepran näköiseksi maalattua muulia.” ”En
mistään.” ”Et siis tiedä, että eläin on seepra.”
”En niin.”

similar documents