”Tullee sielu ja ruumis
hoiettua”
Oulun hiippakunnan
diakonissojen
kokemuksia
vanhusten
kokonaisvaltaisesta
terveyden
edistämisestä
Lehtori Mirva Heikkilä-Tyni
Lähtökohdat


Vanhusväestön lisääntyminen (1milj yli 65vuotiasta) ja sen tuomat haasteet
Vanhusten terveyden edistäminen
lainsäädännössä, suosituksissa ja ohjelmissa




PL, KL, nykyinen Terveydenhuoltolaki, Terveys 2015kansaterveysohjelma, Ikäihmisten palvelujen
laatusuositus jne.
Haastaa seurakuntaa ottamaan osaa vanhusten
terveyden edistämiseen
Kirkon vanhustyön strategiassa(2005)
kokonaisvaltainen terveyden edistäminen tulee
implisiittisesti esille

Diakonissoja voidaan pitää hoitotieteeseen
pohjautuvan sairaanhoitajakoulutuksen ja
diakonisen hoitotyön asiantuntijuuden
perusteella terveyden edistämisen
ammattilaisina (Gothoni & Jantunen 2010)


Kirkkohallituksen v. 2010 tilastojen mukaan
diakoniatyön asiakkaista 36 % oli yli 64-vuotiaita
Vuonna 2010 terveyteen ja sairauteen liittyvien
keskustelujen osuus oli 27 %
Tutkimustehtävä
 Kuvata
Oulun hiippakunnassa toimivien
diakonissojen kokemuksia vanhusten
kokonaisvaltaisesta terveyden
edistämisestä
Tutkimuskysymykset
 1.
Mitkä ovat vanhusten terveysongelmat
ja miten ne ilmenevät diakonissojen
näkökulmasta?
 2. Mitä vanhusten kokonaisvaltainen
terveyden edistäminen on diakonissojen
kokemana seurakunnassa?
 3. Milla tavoin vanhusten kokonaisvaltaista
terveyden edistämistä tulisi kehittää
seurakunnassa?
Tutkimusympäristö

Oulun hiippakunta on maantieteellisesti ylivoimaisesti laajin
hiippakunta Suomessa






43 prosenttia Suomen pinta-alasta, Perhosta Utsjoelle yli 1000
km.
Asutuksen vähyydestä johtuen julkinen liikenne on paikoin
kehittymätöntä
Laajat työalueet etenkin maaseurakunnissa
Muuttoliikkeen vuoksi pohjoisen haja-asutusalueet kärsivät
jatkuvasti muuttotappioista
Väestörakenteen vinoutuminen ja yli 64-vuotiaiden
osuuden kasvu asettaa paineita seurakuntien vanhustyölle
ja sen kehittämiselle haja-asutusalueille
Itsensä uskonnolliseksi tuntevien ja uskonnollisesti aktiivisten
ihmisten osuus on suurempi kuin etelässä.
Tutkimusmenetelmä ja
tutkimusaineiston keruu







Laadullinen
Teemahaastattelu
Haastateltavia 11
Haastatteluajankohta 12/2009-3/2010
Kaikilla haastateltavilla diakoniatyön
vastuualueena oli vanhustyö joko kokonaan
tai muun työn lisänä
Työvuodet vaihtelivat 5-30:n vuoden välillä
Kahdeksan toimi maaseurakunnassa ja kolme
kaupungissa
Aineiston analyysi
 Aineistolähtöinen
sisällönanalyysi, joka
pyrkii luomaan aineistosta itsestään
teoreettisen kokonaisuuden
Tulokset

Vanhusten terveysongelmien
ilmeneminen/havaitseminen:



Vanhus itse, diakonissa, omaiset/viranomaistahot,
naapurit
Avoimuus - luottamus, tuovat avoimesti esille
asioita, väkivallan , jota kokevat jne.
Häpeä - arkuus kertoa ongelmista
”Monesti vanhukset ovat itse arkoja… se voi tuntua jopa
häpeälliseltä kertoa omasta ”rapistumisesta” ja
vaivoista. Nyt jo yli kahdeksankymppiset ovat tottuneet
siihen, että pitää pärjätä ja valittaa ei saa.
Diakonissojen kohtaamisosaaminen
 Terveysongelmien
ilmenemis/havaitsemispaikat

Kotikäynti, syntymäpäivät, kerhot, leirit,
retket, puhelin, vastaanotto, muut
seurakunnan tilaisuudet

Yleisimmät terveysongelmat tai terveyttä
uhkaavat tekijät

Psykososiaaliset, kuten masennus, uupumus,
elämänhaluttomuus, yksinäisyys, turvattomuus
iäkkäät omaishoitajat
 Ikääntyneet leskimiehet
 Asuinympäristöä pakosta vaihtavat,
seurauksena jopa itsemurha
 Alkoholin liikakäyttö

-
Masennus ja yksinäisyys… kietoutuvat yhteen ja
voi heijastua fyysisinä oireina



Fyysiset terveysongelmat, kuten
muistisairaudet (tavallisin) sydän- ja
verisuoni-, iho-, tuki- ja liikuntaelin-, syöpä- ja
aistinelinsairaudet, diabetes, ylipaino
Aineelliset, kuten pieni eläke, joka ei
mahdollista terveyspalveluiden saantia
Hengelliset, kuten syyllisyys, kuolemanpelko
tms.
Kokemus valmiuksista
vanhusten kokonaisvaltaisen
terveyden edistämisessä
Useimmat arvioivat valmiutensa hyviksi.
Vahvistanut:
 Koulutus, työ- ja elämänkokemus
 Koulutus:


Sairaanhoitaja-diakonissan koulutuksen antama
laaja-alainen tietoperusta


”Ymmärtää sitä sairastumista, sitä sairausprosessia,
mitä tästä seuraa, jääkö avanteita, lääkityksiä,
pitääkö mennä leikkauksiin… Niin mää tiiän sen, eetä
ku se puhuu, että hällä nyt alotettu tällane
tyroksiinilääkistys…mitä kaikkia labroja se sisältää ja
epätasapainoa hormonitoiminnoissa…”
Kyky antaa henkistä ja hengellistä tukea
Diakonissojen valmiudet
vanhusten kokonaisvaltaisen
terveyden edistämisessä
 Työkokemus,
hiljainen tieto
 Elämänkokemus tuo suhteellisuudentajua

”sitä varten on sepällä pihit, että ei näpit
pala. Että minä olen itteni vappauttanut jo
ajat sitte, että minun ei tarvi tietää kaikkea,
että mie otan sitte selvää”
 Lähes
puolet vastaajista koki
vahvuutenaan henkisen ja hengellisen
tuen antamisen
Vanhusten terveyden
edistämisen toteutuminen
 Terveyttä
edistävä yksilöllinen tuki
 Terveyttä edistävä yhteisöllinen tuki
 Yksilön ja yhteisön rajapinnalla toteutuva
terveyttä edistävä tuki
 Välitön
ja välillinen toiminta
Terveyttä edistävä yksilöllinen
tuki

Emotionaalinen ja hengellinen tuki sekä terveyttä
edistävät toimenpiteet


Emotionaalinen tuki: ”läsnäolo, kuuntelu, ajan
antaminen, ymmärtäminen…”



Välitöntä toimintaa
Sekä vanhusten että heidän hoitajiensa
Vapaaehtoiset
Hengellinen tuki:




Keskustelu hengellisistä kysymyksistä
Rukous ”kun on kuolema lähellä on sitte pyydetty
vuoteen äärelle rukoilemaan…”
Kotiehtoollinen
Rippi
Terveyttä edistävä yksilöllinen
tuki
 Terveyttä


edistävät toimenpiteet:
Terveydentilan arviointi (RR-mittaus,
ihonväri, paino)
Hoidollinen apu (lääkkeiden jakaminen,
hätäensiapu)
 Hoidollinen
vastuu leireillä
Terveyttä edistävä
yhteisöllinen tuki

Perustoimintamuodot, kuten kotikäynnit,
kerhot ,
”sosiaalinen puoli hirviän
tärkeä…kerhotoiminta…tuo yhteen…vanhuksia
sivukyliltä…semmosia yhteisöllisiä
paikkoja…ennaltaehkäisemässä syrjäytymistä ja
yksinäisyyttä”
leirit, retket, ja sunnuntain jumalanpalvelukset

Erityistoimintamuodot, kuten omaishoitajien
virkistyspäivät, kirkkopyhät, kyläkamarit
 Terveyttä
edistävää yhteisöllistä tukea
annetaan myös yhteistyössä kunnan ja
järjestöjen kanssa järjestämällä erilaisia
toimintapäiviä
 Tässä tutkielmassa yhteisölliseen tukeen
sisältyy konkreettinen tuki, saattoapu eri
muotoineen
Yksilön ja yhteisön rajapinnalla
toteutuva terveyttä edistävä
tuki





Tiedollinen ja aineellinen tuki
Terveyden edistämistä toteutetaan sekä yksilö
että yhteisötasolla
Välitöntä toimintaa
Tiedollinen tuki, kuten palveluohjaus, lääke- ja
sairausneuvonta, ravitsemus- ja
liikuntaneuvonta
Aineellinen tuki, taloudellinen auttaminen
kuten sairauskulujen maksaminen tai ilmaisen
kirkkokyydin tarjoaminen
Terveyttä edistävä
yhteiskunta- ja verkostotyö

Välillistä toimintaa

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tavoitteet:



vanhusten tarpeiden esiintuominen ja
vanhuksille suunnatuista palveluista
tiedottaminen
oikeudenmukaisen kohtelun varmistaminen
toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen
(strategiatyöskentely)
Terveyttä edistävä
yhteiskunta- ja verkostotyö
 Vaikuttamis

ja yhteistyöverkosto:
Viranomaistahot: kotihoito, vanhainkodit,
palvelutalot, seniorineuvola,
mielenterveystoimisto, sosiaalitoimisto,
liikuntatoimi
Järjestötahot: eläkeläisjärjestöt, SPR,
Omaiset ja läheiset -liitto ry.
 Vaikuttamiskanavat:





Erilaiset vanhustyön kehittämistyöryhmät,
strategiaryhmät,
Projektit, hankkeet,
Hoitoneuvottelut
Koulutus- ja verkostopäivät
Palveluoppaat
Vanhusten kokonaisvaltaisen
terveyden edistämisen
kehittäminen seurakunnassa
 Huono-osaisten
ja syrjäytyneiden
vanhusten terveyden edistäminen
 Diakonissan asiantuntijuuden
hyödyntäminen
 Ammatillinen kehittyminen
Huono-osaisten, syrjäytyneiden
vanhusten terveyden edistäminen

Asianajajuus, etsivä työ, omaishoitajien jaksamisen
tukeminen, vapaaehtoistyön kehittäminen:
” Yksinäiset edelleenkin ne jotka tarttis tuota sitä
kaikkien apua, mutta ne ei osaa pyytää--ne
hiljaset ihmiset ja niitten äänitorvena olla…”
”meidän täytyy olla huolissamme niistä vanhuksista,
jotka eivät voi ottaa vastaan… palveluja. Tai he eivät
voi ostaa palveluja… taas jotkut vanhukset voivat ostaa
kaikkia palveluja sekä henkiseen, sosiaaliseen että
fyysiseen hyvinvointiin… meidän tehtävä on…
huolehtia niistä vanhuksista , jotka jotenkin jää sen avun
ulkopuolelle… vanhusten eriarvoisuus kasvaa…
”Vapaaehtoistyön kehittäminen…olis joku
vapaaehtoinen joka kävisi vanhuksen luona
säännöllisesti”.
”… meillähän on aivan mielettömät matkat,
ihminen siellä syrjässä on aivan yhtä
arvokas. Haluaisin palveluautosysteemin
tännekin… semmosen joka kiertelis tuolla
kylillä… kuten ennen…kauppa-autot…”
 Yhteisöllisiä
kokonaisvaltaista terveyttä
edistäviä toimintapäiviä hajaasutusalueille yhteistyössä kunnan ja
järjestöjen kanssa
”Toimintapäiviä…niistä on tullu
toiveita…siellä voi olla…verensokerin
mittausta…ja kun kaukana assuu
vanhuksia…kaikki ei saa olla tässä
keskustassa…seukkarilla tai… tuolla
nuoriso-liikuntatalolla”.
”Esimerkiksi leiritoiminnassa. . voitais ottaa tietty
kohderyhmä, joinakin vuosina voisi olla
diabetes, toisena laihduttajat… Kerhoissa ja
leireillä ja erilaisissa toimintaryhmissä liikutaan
yhdessä esim. tuoli- tai taukojumppa, leireillä
ohjelmaan liitetään liikkumista luonnossa,
toimintaryhmien kanssa voidaan esimerkiksi
vierailla kuntosalilla. Ruokavaliosta puhutaan
erilaisissa tilanteissa ja esimerkiksi kerhoissa
voidaan myös kokeilla joitakin ohjeita”
”terve sielu terveessä ruumiissa”… terveistä
elämäntavoista, terveistä liikuntatavoista,
ruokavaliosta puhuminen ei ole väärin
seurakunnan tilaisuuksissa…”
Diakonissan asiantuntijuuden
hyödyntäminen
 OSAAMISEN
LAAJA-ALAISUUDESTA
TIEDOTTAMINEN ” Kaikki se työ mitä me
tehhään tulisi tietoiseksi…”
 NÄKYVÄMPI ROOLI PALVELUVERKOSTOSSA
(hoito-ja palvelusuunnitelmat,
vanhusneuvolat, laitokset)
 Mutta: ”Mää luulen, että meiltä löytyy
enempi yhteistyöjoustoa ja halukkuutta
kuin mitä tuolla kunnan puolella”.
Ammatilliset
kehittämishaasteet
 Sisällöllinen
kehittäminen
 Toiminnallinen kehittäminen
Ammatilliset
kehittämishaasteet
 Sisällöllinen

kehittäminen
Sairaanhoitajan ammattitaito ( sairauksien
tuntemus, kliiniset taidot):
-
vanhuusiän sairaudet (erityisesti
muistisairaudet, diabetes, syövät, vanhusten
alkoholismi)
 - sairaanhoidolliset toimenpiteet (lääkehoito,
haavanhoito, ensiapuvalmiudet, injektiot)
Ammatilliset
kehittämishaasteet

Toiminnallinen kehittäminen


Koulutustilaisuudet:
” Tämä tieto terveyden edistämisestä tulis
päivittää meille työntekijöille… pitäs olla…
hoitotyönpäivät… Kerran vuodessa pari
päivää, jolloin me saadaan sellanen tiivis
tietopaketti…, että meijät… velvotetaan
osallistumaan myös tähän terveydenhuollon
puolelle, päivittämiseen”
Työssäoppimisjaksot:
”Ois mielenkiintoista käydä TK: ssa ja k
otihoidossa joku kaksi viikkoa olemassa ja
sitä kautta päivittää omaa sairaanhoidollista
tietämystä”

Hyvien käytänteiden ja toimintamallien jakaminen
Johtopäätökset




Diakonissat tekevät laaja-alaista vanhusten
terveyttä edistävää työtä seurakunnassa ja
verkostoissa
Terveyden edistäminen käsitteenä epäselvä: toiset
liittävät siihen hengellisen ulottuvuuden, toiset
näkevät sen pääosin ihmisen fyysistä terveyttä
koskettavana
Terveyden edistämisestä keskusteleminen herättää
pelkoa työnkuvan laajenemisesta
Enemmän kuitenkin uudenlaisen katsantokannan
löytämistä tai itseymmärryksen lisäämistä kuin
uuden luomista
Lähteitä




Kinnunen, Kaisa (toim.) 2009
Sairas köyhyys. Tutkimus sairauteen liittyvästä huonoosaisuudesta diakoniatyössä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen
julkaisuja 2009: 7, Kirkkohallitus. Helsinki: Hakapaino Oy, 10–35, 54–229, 248–259.
Aitasalo, Matleena 2010. ”Kyllähän me kaikki omalla tavallamme”. Diakonissojen
asenteet rooliinsa terveyden edistäjinä. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta.
Käytännöllisen teologian laitos. Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma.
2009
Anna ja Arvo. Tutkimus yhteisvastuun toteutumisesta. Helsinki, Erweko
Painotuote Oy.
Gothóni, Raili & Jantunen Eila 2010. Käsitteitä ja käsityksiä diakoniatyöstä ja
diakonisesta työstä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, A Tutkimuksia, 25.
Tampere: Juvenes Print Oy.





Havukainen Ellen, Litmanen Pirjo, Nummela Irene & Viitanen
Helena
2011 Diakoninen kotikäyntityö – tukea ja rohkaisua
vanhusten parissa tehtävään kotikäyntityöhön.
Kirkkopalvelut ry. Helsinki: Kyriiri Oy.
Jernsletten, Jorunn; Krupka, Bernd; Ruotsalainen, Kari &
Ervelius Tiina 2010. Contextuality of Professionals in the Rural
Areas of Northern Scandinavia. Diakonian tutkimus 2/2010.
Routasalo, Pirkko 2002.Terveyden edistäminen vanhusten
palveluissa. Teoksessa T. Koivisto, S. Muurinen, A. Peiponen
& E. Rajalahti (toim.) Hoitotyön vuosikirja 2003. Terveyden
edistäminen. Helsinki: tammi, 109–118.
Rättyä 2009. Väitöstutkimus. Kuopion yliopisto.








STM ja Kuntaliitto 2008:3. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2008: 3. Helsinki. Viitattu 2.3.2010. Saatavissa http:
//www. stm. fi/c/document_library/get_file? folderId=28707&name=DLFE3672. pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi. pdf
Teroka (Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma) , Kaste
(Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma), Ikäneuvotyöryhmän muistio, (PARAS) Kunta- ja palvelurakenneuudistus
Sulander ,Tommi 2005. Functional Ability and Health Behaviours Trends and
Associations among Elderly People
Karvinen, Ikari 2009
Henkinen ja hengellinen terveys. Etnografinen
tutkimus Kendun sairaalan henkilökunnan ja potilaiden sekä Kendu Bayn kylän
asukkaiden henkisen ja hengellisen terveyden käsityksistä. Akateeminen
väitöskirja. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos. Kuopion
yliopisto.
Kirkon vanhustyön strategia 2015, 2005. Usko, toivo, rakkaus. Viitattu 15.4.2010.
Saatavissa http: //www. evl. fi/kkh/to/kdy/kirkonvanhustyonstrategia. pdf
Melkas 2008. Terveyden edistäminen uudessa terveydenhuoltolaissa. Sosiaali- ja
terveysministeriö 17.1.2008. Viitattu 15.6.2010. Saatavissa http: //info. stakes.
fi/NR/rdonlyres/7B210A86-9268-4102-B92E-3EA5F0A613EB/0/TapaniMelkas170108. pdfn
Terveydenhuoltolaki 2010 www. finlux.fi





Teinonen, Timo 2005
Uskonnollisuus ja terveys iäkkäillä. Turun
yliopisto julkaisuja. Sarja C Osa 25. Turku: Painosalama Oy.
Tervonen-Goncalves, Leena 2006. Kirkollista terveyden edistämisen
diskurssia etsimässä. Diakonian tutkimusseuran aikakauskirja1/2006.
Thitz, Päivi 2006. Diakonian yhteisölliset merkitykset. Kuopion
yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalipsykologian ja
sosiologian laitos. Tampere: Juvenes Print Oy. Pro gradu -tutkielma.
WHO (World Health Organisation) 1986
Ottawa Chapter for
Health Promotion. An International conference on Health
Promotion. November 17–21. Viitattu 3.11.2009. Saatavilla http:
//www. who.
int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/
Wylie, L. James & Solari-Twadell, Phyllis 1999. Health and the
Congregation. Teoksessa Solari-Twadell, Phyllis Ann & McDermott,
Mary Ann. Parish Nursing. Promoting whole person health within
faith communities, 25–32.
KIITOS!