”Tullee sielu ja ruumis hoiettua” Oulun hiippakunnan diakonissojen kokemuksia vanhusten kokonaisvaltaisesta terveyden edistämisestä Lehtori Mirva Heikkilä-Tyni Lähtökohdat Vanhusväestön lisääntyminen (1milj yli 65vuotiasta) ja sen tuomat haasteet Vanhusten terveyden edistäminen lainsäädännössä, suosituksissa ja ohjelmissa PL, KL, nykyinen Terveydenhuoltolaki, Terveys 2015kansaterveysohjelma, Ikäihmisten palvelujen laatusuositus jne. Haastaa seurakuntaa ottamaan osaa vanhusten terveyden edistämiseen Kirkon vanhustyön strategiassa(2005) kokonaisvaltainen terveyden edistäminen tulee implisiittisesti esille Diakonissoja voidaan pitää hoitotieteeseen pohjautuvan sairaanhoitajakoulutuksen ja diakonisen hoitotyön asiantuntijuuden perusteella terveyden edistämisen ammattilaisina (Gothoni & Jantunen 2010) Kirkkohallituksen v. 2010 tilastojen mukaan diakoniatyön asiakkaista 36 % oli yli 64-vuotiaita Vuonna 2010 terveyteen ja sairauteen liittyvien keskustelujen osuus oli 27 % Tutkimustehtävä Kuvata Oulun hiippakunnassa toimivien diakonissojen kokemuksia vanhusten kokonaisvaltaisesta terveyden edistämisestä Tutkimuskysymykset 1. Mitkä ovat vanhusten terveysongelmat ja miten ne ilmenevät diakonissojen näkökulmasta? 2. Mitä vanhusten kokonaisvaltainen terveyden edistäminen on diakonissojen kokemana seurakunnassa? 3. Milla tavoin vanhusten kokonaisvaltaista terveyden edistämistä tulisi kehittää seurakunnassa? Tutkimusympäristö Oulun hiippakunta on maantieteellisesti ylivoimaisesti laajin hiippakunta Suomessa 43 prosenttia Suomen pinta-alasta, Perhosta Utsjoelle yli 1000 km. Asutuksen vähyydestä johtuen julkinen liikenne on paikoin kehittymätöntä Laajat työalueet etenkin maaseurakunnissa Muuttoliikkeen vuoksi pohjoisen haja-asutusalueet kärsivät jatkuvasti muuttotappioista Väestörakenteen vinoutuminen ja yli 64-vuotiaiden osuuden kasvu asettaa paineita seurakuntien vanhustyölle ja sen kehittämiselle haja-asutusalueille Itsensä uskonnolliseksi tuntevien ja uskonnollisesti aktiivisten ihmisten osuus on suurempi kuin etelässä. Tutkimusmenetelmä ja tutkimusaineiston keruu Laadullinen Teemahaastattelu Haastateltavia 11 Haastatteluajankohta 12/2009-3/2010 Kaikilla haastateltavilla diakoniatyön vastuualueena oli vanhustyö joko kokonaan tai muun työn lisänä Työvuodet vaihtelivat 5-30:n vuoden välillä Kahdeksan toimi maaseurakunnassa ja kolme kaupungissa Aineiston analyysi Aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka pyrkii luomaan aineistosta itsestään teoreettisen kokonaisuuden Tulokset Vanhusten terveysongelmien ilmeneminen/havaitseminen: Vanhus itse, diakonissa, omaiset/viranomaistahot, naapurit Avoimuus - luottamus, tuovat avoimesti esille asioita, väkivallan , jota kokevat jne. Häpeä - arkuus kertoa ongelmista ”Monesti vanhukset ovat itse arkoja… se voi tuntua jopa häpeälliseltä kertoa omasta ”rapistumisesta” ja vaivoista. Nyt jo yli kahdeksankymppiset ovat tottuneet siihen, että pitää pärjätä ja valittaa ei saa. Diakonissojen kohtaamisosaaminen Terveysongelmien ilmenemis/havaitsemispaikat Kotikäynti, syntymäpäivät, kerhot, leirit, retket, puhelin, vastaanotto, muut seurakunnan tilaisuudet Yleisimmät terveysongelmat tai terveyttä uhkaavat tekijät Psykososiaaliset, kuten masennus, uupumus, elämänhaluttomuus, yksinäisyys, turvattomuus iäkkäät omaishoitajat Ikääntyneet leskimiehet Asuinympäristöä pakosta vaihtavat, seurauksena jopa itsemurha Alkoholin liikakäyttö - Masennus ja yksinäisyys… kietoutuvat yhteen ja voi heijastua fyysisinä oireina Fyysiset terveysongelmat, kuten muistisairaudet (tavallisin) sydän- ja verisuoni-, iho-, tuki- ja liikuntaelin-, syöpä- ja aistinelinsairaudet, diabetes, ylipaino Aineelliset, kuten pieni eläke, joka ei mahdollista terveyspalveluiden saantia Hengelliset, kuten syyllisyys, kuolemanpelko tms. Kokemus valmiuksista vanhusten kokonaisvaltaisen terveyden edistämisessä Useimmat arvioivat valmiutensa hyviksi. Vahvistanut: Koulutus, työ- ja elämänkokemus Koulutus: Sairaanhoitaja-diakonissan koulutuksen antama laaja-alainen tietoperusta ”Ymmärtää sitä sairastumista, sitä sairausprosessia, mitä tästä seuraa, jääkö avanteita, lääkityksiä, pitääkö mennä leikkauksiin… Niin mää tiiän sen, eetä ku se puhuu, että hällä nyt alotettu tällane tyroksiinilääkistys…mitä kaikkia labroja se sisältää ja epätasapainoa hormonitoiminnoissa…” Kyky antaa henkistä ja hengellistä tukea Diakonissojen valmiudet vanhusten kokonaisvaltaisen terveyden edistämisessä Työkokemus, hiljainen tieto Elämänkokemus tuo suhteellisuudentajua ”sitä varten on sepällä pihit, että ei näpit pala. Että minä olen itteni vappauttanut jo ajat sitte, että minun ei tarvi tietää kaikkea, että mie otan sitte selvää” Lähes puolet vastaajista koki vahvuutenaan henkisen ja hengellisen tuen antamisen Vanhusten terveyden edistämisen toteutuminen Terveyttä edistävä yksilöllinen tuki Terveyttä edistävä yhteisöllinen tuki Yksilön ja yhteisön rajapinnalla toteutuva terveyttä edistävä tuki Välitön ja välillinen toiminta Terveyttä edistävä yksilöllinen tuki Emotionaalinen ja hengellinen tuki sekä terveyttä edistävät toimenpiteet Emotionaalinen tuki: ”läsnäolo, kuuntelu, ajan antaminen, ymmärtäminen…” Välitöntä toimintaa Sekä vanhusten että heidän hoitajiensa Vapaaehtoiset Hengellinen tuki: Keskustelu hengellisistä kysymyksistä Rukous ”kun on kuolema lähellä on sitte pyydetty vuoteen äärelle rukoilemaan…” Kotiehtoollinen Rippi Terveyttä edistävä yksilöllinen tuki Terveyttä edistävät toimenpiteet: Terveydentilan arviointi (RR-mittaus, ihonväri, paino) Hoidollinen apu (lääkkeiden jakaminen, hätäensiapu) Hoidollinen vastuu leireillä Terveyttä edistävä yhteisöllinen tuki Perustoimintamuodot, kuten kotikäynnit, kerhot , ”sosiaalinen puoli hirviän tärkeä…kerhotoiminta…tuo yhteen…vanhuksia sivukyliltä…semmosia yhteisöllisiä paikkoja…ennaltaehkäisemässä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä” leirit, retket, ja sunnuntain jumalanpalvelukset Erityistoimintamuodot, kuten omaishoitajien virkistyspäivät, kirkkopyhät, kyläkamarit Terveyttä edistävää yhteisöllistä tukea annetaan myös yhteistyössä kunnan ja järjestöjen kanssa järjestämällä erilaisia toimintapäiviä Tässä tutkielmassa yhteisölliseen tukeen sisältyy konkreettinen tuki, saattoapu eri muotoineen Yksilön ja yhteisön rajapinnalla toteutuva terveyttä edistävä tuki Tiedollinen ja aineellinen tuki Terveyden edistämistä toteutetaan sekä yksilö että yhteisötasolla Välitöntä toimintaa Tiedollinen tuki, kuten palveluohjaus, lääke- ja sairausneuvonta, ravitsemus- ja liikuntaneuvonta Aineellinen tuki, taloudellinen auttaminen kuten sairauskulujen maksaminen tai ilmaisen kirkkokyydin tarjoaminen Terveyttä edistävä yhteiskunta- ja verkostotyö Välillistä toimintaa Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tavoitteet: vanhusten tarpeiden esiintuominen ja vanhuksille suunnatuista palveluista tiedottaminen oikeudenmukaisen kohtelun varmistaminen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen (strategiatyöskentely) Terveyttä edistävä yhteiskunta- ja verkostotyö Vaikuttamis ja yhteistyöverkosto: Viranomaistahot: kotihoito, vanhainkodit, palvelutalot, seniorineuvola, mielenterveystoimisto, sosiaalitoimisto, liikuntatoimi Järjestötahot: eläkeläisjärjestöt, SPR, Omaiset ja läheiset -liitto ry. Vaikuttamiskanavat: Erilaiset vanhustyön kehittämistyöryhmät, strategiaryhmät, Projektit, hankkeet, Hoitoneuvottelut Koulutus- ja verkostopäivät Palveluoppaat Vanhusten kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen kehittäminen seurakunnassa Huono-osaisten ja syrjäytyneiden vanhusten terveyden edistäminen Diakonissan asiantuntijuuden hyödyntäminen Ammatillinen kehittyminen Huono-osaisten, syrjäytyneiden vanhusten terveyden edistäminen Asianajajuus, etsivä työ, omaishoitajien jaksamisen tukeminen, vapaaehtoistyön kehittäminen: ” Yksinäiset edelleenkin ne jotka tarttis tuota sitä kaikkien apua, mutta ne ei osaa pyytää--ne hiljaset ihmiset ja niitten äänitorvena olla…” ”meidän täytyy olla huolissamme niistä vanhuksista, jotka eivät voi ottaa vastaan… palveluja. Tai he eivät voi ostaa palveluja… taas jotkut vanhukset voivat ostaa kaikkia palveluja sekä henkiseen, sosiaaliseen että fyysiseen hyvinvointiin… meidän tehtävä on… huolehtia niistä vanhuksista , jotka jotenkin jää sen avun ulkopuolelle… vanhusten eriarvoisuus kasvaa… ”Vapaaehtoistyön kehittäminen…olis joku vapaaehtoinen joka kävisi vanhuksen luona säännöllisesti”. ”… meillähän on aivan mielettömät matkat, ihminen siellä syrjässä on aivan yhtä arvokas. Haluaisin palveluautosysteemin tännekin… semmosen joka kiertelis tuolla kylillä… kuten ennen…kauppa-autot…” Yhteisöllisiä kokonaisvaltaista terveyttä edistäviä toimintapäiviä hajaasutusalueille yhteistyössä kunnan ja järjestöjen kanssa ”Toimintapäiviä…niistä on tullu toiveita…siellä voi olla…verensokerin mittausta…ja kun kaukana assuu vanhuksia…kaikki ei saa olla tässä keskustassa…seukkarilla tai… tuolla nuoriso-liikuntatalolla”. ”Esimerkiksi leiritoiminnassa. . voitais ottaa tietty kohderyhmä, joinakin vuosina voisi olla diabetes, toisena laihduttajat… Kerhoissa ja leireillä ja erilaisissa toimintaryhmissä liikutaan yhdessä esim. tuoli- tai taukojumppa, leireillä ohjelmaan liitetään liikkumista luonnossa, toimintaryhmien kanssa voidaan esimerkiksi vierailla kuntosalilla. Ruokavaliosta puhutaan erilaisissa tilanteissa ja esimerkiksi kerhoissa voidaan myös kokeilla joitakin ohjeita” ”terve sielu terveessä ruumiissa”… terveistä elämäntavoista, terveistä liikuntatavoista, ruokavaliosta puhuminen ei ole väärin seurakunnan tilaisuuksissa…” Diakonissan asiantuntijuuden hyödyntäminen OSAAMISEN LAAJA-ALAISUUDESTA TIEDOTTAMINEN ” Kaikki se työ mitä me tehhään tulisi tietoiseksi…” NÄKYVÄMPI ROOLI PALVELUVERKOSTOSSA (hoito-ja palvelusuunnitelmat, vanhusneuvolat, laitokset) Mutta: ”Mää luulen, että meiltä löytyy enempi yhteistyöjoustoa ja halukkuutta kuin mitä tuolla kunnan puolella”. Ammatilliset kehittämishaasteet Sisällöllinen kehittäminen Toiminnallinen kehittäminen Ammatilliset kehittämishaasteet Sisällöllinen kehittäminen Sairaanhoitajan ammattitaito ( sairauksien tuntemus, kliiniset taidot): - vanhuusiän sairaudet (erityisesti muistisairaudet, diabetes, syövät, vanhusten alkoholismi) - sairaanhoidolliset toimenpiteet (lääkehoito, haavanhoito, ensiapuvalmiudet, injektiot) Ammatilliset kehittämishaasteet Toiminnallinen kehittäminen Koulutustilaisuudet: ” Tämä tieto terveyden edistämisestä tulis päivittää meille työntekijöille… pitäs olla… hoitotyönpäivät… Kerran vuodessa pari päivää, jolloin me saadaan sellanen tiivis tietopaketti…, että meijät… velvotetaan osallistumaan myös tähän terveydenhuollon puolelle, päivittämiseen” Työssäoppimisjaksot: ”Ois mielenkiintoista käydä TK: ssa ja k otihoidossa joku kaksi viikkoa olemassa ja sitä kautta päivittää omaa sairaanhoidollista tietämystä” Hyvien käytänteiden ja toimintamallien jakaminen Johtopäätökset Diakonissat tekevät laaja-alaista vanhusten terveyttä edistävää työtä seurakunnassa ja verkostoissa Terveyden edistäminen käsitteenä epäselvä: toiset liittävät siihen hengellisen ulottuvuuden, toiset näkevät sen pääosin ihmisen fyysistä terveyttä koskettavana Terveyden edistämisestä keskusteleminen herättää pelkoa työnkuvan laajenemisesta Enemmän kuitenkin uudenlaisen katsantokannan löytämistä tai itseymmärryksen lisäämistä kuin uuden luomista Lähteitä Kinnunen, Kaisa (toim.) 2009 Sairas köyhyys. Tutkimus sairauteen liittyvästä huonoosaisuudesta diakoniatyössä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen julkaisuja 2009: 7, Kirkkohallitus. Helsinki: Hakapaino Oy, 10–35, 54–229, 248–259. Aitasalo, Matleena 2010. ”Kyllähän me kaikki omalla tavallamme”. Diakonissojen asenteet rooliinsa terveyden edistäjinä. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta. Käytännöllisen teologian laitos. Kirkkososiologian pro gradu -tutkielma. 2009 Anna ja Arvo. Tutkimus yhteisvastuun toteutumisesta. Helsinki, Erweko Painotuote Oy. Gothóni, Raili & Jantunen Eila 2010. Käsitteitä ja käsityksiä diakoniatyöstä ja diakonisesta työstä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, A Tutkimuksia, 25. Tampere: Juvenes Print Oy. Havukainen Ellen, Litmanen Pirjo, Nummela Irene & Viitanen Helena 2011 Diakoninen kotikäyntityö – tukea ja rohkaisua vanhusten parissa tehtävään kotikäyntityöhön. Kirkkopalvelut ry. Helsinki: Kyriiri Oy. Jernsletten, Jorunn; Krupka, Bernd; Ruotsalainen, Kari & Ervelius Tiina 2010. Contextuality of Professionals in the Rural Areas of Northern Scandinavia. Diakonian tutkimus 2/2010. Routasalo, Pirkko 2002.Terveyden edistäminen vanhusten palveluissa. Teoksessa T. Koivisto, S. Muurinen, A. Peiponen & E. Rajalahti (toim.) Hoitotyön vuosikirja 2003. Terveyden edistäminen. Helsinki: tammi, 109–118. Rättyä 2009. Väitöstutkimus. Kuopion yliopisto. STM ja Kuntaliitto 2008:3. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008: 3. Helsinki. Viitattu 2.3.2010. Saatavissa http: //www. stm. fi/c/document_library/get_file? folderId=28707&name=DLFE3672. pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi. pdf Teroka (Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma) , Kaste (Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma), Ikäneuvotyöryhmän muistio, (PARAS) Kunta- ja palvelurakenneuudistus Sulander ,Tommi 2005. Functional Ability and Health Behaviours Trends and Associations among Elderly People Karvinen, Ikari 2009 Henkinen ja hengellinen terveys. Etnografinen tutkimus Kendun sairaalan henkilökunnan ja potilaiden sekä Kendu Bayn kylän asukkaiden henkisen ja hengellisen terveyden käsityksistä. Akateeminen väitöskirja. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos. Kuopion yliopisto. Kirkon vanhustyön strategia 2015, 2005. Usko, toivo, rakkaus. Viitattu 15.4.2010. Saatavissa http: //www. evl. fi/kkh/to/kdy/kirkonvanhustyonstrategia. pdf Melkas 2008. Terveyden edistäminen uudessa terveydenhuoltolaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö 17.1.2008. Viitattu 15.6.2010. Saatavissa http: //info. stakes. fi/NR/rdonlyres/7B210A86-9268-4102-B92E-3EA5F0A613EB/0/TapaniMelkas170108. pdfn Terveydenhuoltolaki 2010 www. finlux.fi Teinonen, Timo 2005 Uskonnollisuus ja terveys iäkkäillä. Turun yliopisto julkaisuja. Sarja C Osa 25. Turku: Painosalama Oy. Tervonen-Goncalves, Leena 2006. Kirkollista terveyden edistämisen diskurssia etsimässä. Diakonian tutkimusseuran aikakauskirja1/2006. Thitz, Päivi 2006. Diakonian yhteisölliset merkitykset. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitos. Tampere: Juvenes Print Oy. Pro gradu -tutkielma. WHO (World Health Organisation) 1986 Ottawa Chapter for Health Promotion. An International conference on Health Promotion. November 17–21. Viitattu 3.11.2009. Saatavilla http: //www. who. int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/ Wylie, L. James & Solari-Twadell, Phyllis 1999. Health and the Congregation. Teoksessa Solari-Twadell, Phyllis Ann & McDermott, Mary Ann. Parish Nursing. Promoting whole person health within faith communities, 25–32. KIITOS!